torstai 11. lokakuuta 2018

Retki Gibraltarille

Kävimme lasten feria-loman aluksi Gibraltarilla. Katsoin edellisenä päivänä Tripadvisorista, että matkaa olisi 75 km. Lähtiessä navigaattori näytti matkan pituudeksi kuitenkin 101 km. Ajelimme alkumatkan A7-tietä ja jatkoimme siitä AP7-tielle, jossa on tietulleja. Tietullien maksaminen kävi helposti ja nopeasti. Tullin pystyi maksamaan joko käteisellä tai kortilla. Tämä AP7-tietullillinen osuus oli todella hiljainen. Siellä sai ajella melkolailla rauhassa ja hyvällä tiellä.

Gibralttarille mennessä auton voi jättää Espanjan puolelle tai ajaa Gibraltarin puolelle. Rajalle jonottaessa vähän epäsiistin näköinen mies sinisissä vaatteissa (olisiko ollut haalarit) pysäytteli autoja ja kysyi, ajammeko Espanjan puolen parkkipaikalle vai ajammeko rajan yli autolla. Vastasimme, että ajamme Gibraltarille. Siihen mies tokaisi, että maksu on 20 euroa. Luultavasti hänen kommenttinsa olisi ollut sama riippumatta siitä, mitä vastaamme. Jotenkin meitä vähän epäilytti ja tuijottelimme miestä ja mietimme mielessämme, että mikäköhän kaveri tämä oikein on. Noin 10 sekunnin päästä hän taisi itse todeta, ettei näitä heru rahaa ja hän siirtyi takana olevan auton ikkunalle. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko hänen päivätienestit ovat. Aina joku osa haksahtaa maksamaan näille huijareille.

Gibraltarin The Rock


Gibraltarille ajetaan lentokentän kiitoradan poikki. Liikenne pysäytetään aina, kun lento on laskeutumassa. Me saimme ajella mennen tullen ilman keskeytyksiä. Se oli hyvin positiivista, kun muutenkin jonottamista kertyi päivän aikana useampi tunti yhteensä. Rajan yli pääsimme noin tunnissa.
Gibraltarille kuljetaan lentokentän poikki

Gibraltarin puolella ajelu oli suhteellisen helppoa. Tosin olisimme kaivanneet hieman lisää opasteita turistikohteeseen. Parkkipaikan löytäminen ei ollut helppoa. Olisi pitänyt lähteä aiemmin aamusta liikenteeseen. Olimme rajan yli ennen klo yhtä ja tällöin jouduimme etsimään tyhjää paikkaa kolmelta eri parkkipaikalta. Se kolmaskin oli täynnä, mutta sattumalta yksi auto lähti juuri sopivasti. Pysäköinnin maksaminen oli sitten oma operaationsa. Kokeilimme maksua kolmella eri luottokortilla, mutta millään niistä maksu ei mennyt läpi. Sitten tulin vielä kokeilleeksi Mastercardin lähimaksuominaisuutta. Sillä maksu meni läpi, mutta olinpa sitten syöttänyt rekisterinumeron kaksi kirjainta väärinpäin. No ei kun maksamaan uudestaan ja tällä viidennellä kerralla koko prosessi viimein sujui toivotulla tavalla.

The Rockin huipulle mennään cable carilla tai maksullisilla pikkubusseilla

 Lounaan jälkeen menemme jonottamaan cable car -jonon hännille. Vaijerilla kulki kaksi cable caria, joista toinen meni samaan aikaan ylös kuin toinen tuli alas. Matka kestää kuusi minuuttia suuntaansa. Jono oli melkoisen pitkä, mutta ajattelimme, että eiköhän tämä tästä vedä, kun yhteen cable cariin mahtunee 20 - 30 henkilöä. Hyvä ettei etukäteen tiedetty, että jonottaessa tulisi vierähtämään kaksi tuntia. Toisaalta jos olisi tiedetty, niin oltaisiin varmaan otettu pikkubussi, jolloin oltaisiin päästy nopeammin ylös ja ehditty katselemaan enemmän paikkoja.

Ylhäältä oli hienot maisemat ja vastapuolella näkyy Marokko selkeällä säällä

Ylös oli rakennettu lasista "Skywalk", joka oli käytännössä lasinen tasanne tyhjän päällä. Minä jätin sen välistä ja huutelin muulle perheelle, että nyt kyllä tulette sieltä pois. Yksi laseista oli haljennut, eikä siihen saanut astua. Lasin halkeama ei yhtään ainakaan rohkaissut minua menemään lasitasanteelle.

Lisää kuvateksti

Gibraltarilla on Euroopan ainoat luonnossa elävät apinat, jotka on kyllä joskus tuotu laivalla Afrikan puolelta. Kaverit ovat todella hurjapäisiä. Ne selvästi nauttivat istuskella jyrkänteen reunalla tai kaiteella, josta on reilun neljän sadan metrin pudotus alas. Minua hirvitti niiden puolesta. Toisaalta apinoiden elämästä ei taitaisi tulla mitään, jos ne pelkäisivät korkeita paikkoja.

Apinat ovat aikalailla kesyyntyneitä ja hyvin kiinnostuneita ihmisten eväistä ja pienistä esineistä. Näimme apinoiden hyppäävän ainakin kolmen eri ihmisen selkään. Erityisesti heitä näytti kiinnostavan reput. Yksi näppäräsorminen apina veti yhdestä repusta eväspusseja ja katosi alta aikayksikön niiden kanssa. Varastettuja tavaroita on vaikea saada takaisin. Apinat kuulemma helposti puolustavat tavaroita puremalla tai raapimalla.





Kävimme The Rockin toisessa päässä, jossa oli St. Michaelin Cave. Se on iso tippukiviluola, jossa järjestetään nykyään konsertteja sen lisäksi, että sitä saa muutenkin käydä ihailemassa. Luola on valaistu vaihtuvan värisillä valoilla.


St. Michaels Cave


St. Michaels Cave

Jotenkin päädyimme lähtemään vuorelta alas kävelemällä, vaikka olimme ostaneet menopaluu-liput cabel cariin. Matkan piti olla pari kilsaa, mutta epäilisin sen vahvasti olleen pidempi. Maasto oli paikkapaikoin aika hankala kulkuista ja välillä oli pieniä ja kapeita rappuja. Liikuntarajoitteisille reitti ei sovi.

Alkumatkasta näimme lisää apinoita. Tuo pieni poikanen emonsa selässä oli niin söpö, että olin lähellä ottaa sen mukaani:).






Apinaemo oli hyvin huolehtivainen ja auttoi poikastaan nousemaan aidalle


Kun tulee kävellen alas, niin pääsee ihastelemaan maisemia riippusillalta. Minun makuuni se oli turhan jännittävä, joten päädyin kävelemään vuoren rinteelle tehtyä kävelytietä.


Riippusilta

Vielä jäi näkemättä ainakin The Rockin toisessa päässä olevat sodanaikaiset tunnelit vahanukkeineen. On siis hyvä syy palata sinne vielä myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti