perjantai 21. syyskuuta 2018

Miten Espanjan arki eroaa Suomen arjesta

Nyt olemme elelleet parisen kuukautta täällä Aurinkorannikolla. Muuton jälkeen ehdimme lomailla muutaman viikon ennen kuin arki pyörähti käyntiin Espanjassa. Parisen viikkoa meni aikaa siinä, että uudet rutiinit alkoivat tuntumaan arkipäiväisiltä. Lapset onneksi solahtivat mukavasti Aurinkorannikon suomalaisen koulun arkeen. Se onkin ehdottomasti ollut tärkeintä.

Espanjassa lain mukaan vasta 12 vuotta täyttänyt lapsi saa vanhempien kirjallisella luvalla kulkea koulumatkat yksin. Toisin sanoen täällä on kaikkien vanhempien pakko viedä ja hakea 12 vuotta nuoremmat lapset koulusta. Tämän lisäksi laki kuulemma kieltää alle 15 vuotiaan lapsen jättämisen yksin kotiin. Tämä poikkeaa suuresti siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. Varmasti näillä säännöksillä on hyvätkin puolensa, mutta kyllä ne tiukasti noudatettuina tekevät arjesta haastavaa. Kuuleman mukaan äidit saattavat monesti jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Joka tapauksessa tuo sääntely johtaa siihen, että molempien vanhempien on hankalaa tehdä täyttä työviikkoa.

Meidän lasten koulumatka on niin pitkä, että lapset olisi joka tapauksessa pakko viedä autolla kouluun. Suomessa kuljetimme useimmiten vain nuorempaa lasta. Onneksi kuljetusrumbaa ovat helpottaneet tuttavaperheen kanssa yhdistetyt koulukuljetukset ja isovanhemmat. Muutoin sitä saisikin olla yhtenään baanalla. Lasten koulut nimittäin alkavat ja loppuvat aika usein eri aikoihin.

Toinen arkea muuttava seikka on etätöiden tekeminen. Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Työmatkat ovat ehdottomasti lyhyemmät, kun reitti kulkee makuuhuoneesta keittiön kautta työhuoneeseen. Tuolla välillä ei ole ruuhkaa, joten liikkuminen sujuu sutjakasti. Työrauhaakin on yleensä enemmän kuin avokonttorilla. Toisaalta myöskin työtoverit ovat sitten monta tuhatta kilometriä kauempana ja kuulumisia tulee vaihdettua huomattavasti harvemmin kuin toimistolla työskennellessä.

Etätyöpisteeni
Suomessa ehdin jo parisen vuotta helpottamaan arkea tilaamalla säännöllisesti ruokaa verkkokaupasta. Käytännössä vanha ostolista kannatti kopioida ja sen jälkeen päivittää pikaisesti sen hetkisten tarpeiden mukaan. Ruokatilauksen sai kotiin etukäteen sovitun aikavälin sisällä. Täällä ei sellaista vaihtoehtoa ole, vaan on perinteisesti mentävä kauppaan ja kannettava painavat ostoskassit noin neljäkymmentä rappusta ylös autotallista. Kotiinkuljetuksen täällä voisi tilata, mutta ostokset pitäisi kuitenkin käydä itse keräilemässä kaupan hyllystä. Kaupassa käynti sinänsä on ihan mukavaa, mutta verkkokaupan tuomaa ajan säästöä on välillä ikävä.

Oman haasteensa tuo myös se, että suurimmassa osassa tuotteista tekstit on kirjoitettu vain espanjaksi. Sitä haastavampaa taitaa olla vain se, että tarvitsisit myyjän apua, mutta myyjä ei puhu englantia. Tämä haaste tulee kyseeseen lähinnä jossain erikoisliikkeessä. Yksittäisillä espanjan kielen sanoilla pääsee onneksi kohtuullisen pitkälle. Toiseksi osaa tuotteista täällä vain ei ole, kuten esimerkiksi kermaviiliä tai viiliä. Vastaavasti täällä on tarjolla sellaisia tuotteita, joita Suomesta ei juuri löydy.

Kasvissyöjän "unelma"
Carrefourin jonotussysteemi on oikeastaan ihan kätevä. Kaikki ihmiset jonottavat yhdessä tai kahdessa jonossa kassoille. Jono on välillä melko pitkä, mutta se etenee suhteellisen nopeasti. Kassojen edessä on yksi näyttö, joka jakaa ihmiset kassoille sen mukaan, mikä kassa vapautuu seuraavaksi. Ihan näppärää on myös se, että korttimaksupääte on useimmilla tiskeillä kassahihnan päässä, jossa pakataan tavarat kasseihin.

Näyttö näyttää, mikä kassa vapautuu seuraavaksi
Liikenne täällä on tietysti ihan oma lukunsa. Täytyy kirjoittaa siitä joku kerta ihan erikseen. Jo pysäköntipaikan etsiminen voi saada harmaita hiuksia aikaan. Kauppakeskuksesta sellainen löytyy onneksi helpommin, mutta paikat ovat yllättävän kapeita. Betoni- ja rautatolppia löytyy lähes joka ruudun lähistöltä ja paikat ovat melkoisen kapeita. Täällä ei myöskään kunnioiteta kanssa autoilijoiden omaisuutta senkään vertaa kuin Suomessa. Kasko-vakuutukseen kannattaa ehdottomasti sijoittaa.

Elämänrytmi täällä on jo lähtökohtaisesti toinen kuin Suomessa. Täällä herätään aamulla myöhemmin ja elämä jatkuu illalla pidempään. Näin ainakin kesäaikaan, jolloin elämä varsinaisesti alkaa vasta auringon laskiessa ja lämpötilan alennuttua. Kävimme alkuun kauppakeskuksessa vain päiväsaikaan. Myöhemmin eksyimme sinne illalla ja totesin, että klo yhdeksän maissa illalla siellä oli meneillään ruuhkahuippu.

Siesta myös sotkee välillä elämää. Osa pienemmistä kaupoista on iltapäivällä kiinni parisen tuntia. Sitäkään ei osaa välttämättä huomioida ennen kuin kolkuttelee jonkun kiinni olevan liikkeen ovia iltapäivällä. Tämä varmasti myös vähentää perheiden yhteistä vapaa-aikaa arkena. Siestaa viettävillä työpäivä jatkuu melko myöhään illalla. Sunnuntaisin täällä on melkein kaikki kaupat kiinni. Se oli "iso pettymys", kun Suomessa ehti jo tottua siihen, että ainakin kaikki kauppakeskukset ja isoimmat kaupat ovat melkein aina auki. Fuengirolan Miramar kauppakeskus oli kesän sesongin auki myös sunnuntaisin, mutta nyt sekin on jo kiinni. Tämä ilmeni siten, että kun meni maanantaina iltapäivällä kauppaan, niin kaupassa oli enää kolmisen maitopurkkia hyllyssä.

Aika tuntuu muutenkin häviävän täällä vain johonkin mustaan aukkoon. Erittäin selvästi tämä käy ilmi, jos yrität hoitaa asioita. Olenkin kuullut viisaan neuvon, jonka mukaan yhdelle päivälle voi tai kannattaa suunnitella vain yhden asian hoitaminen. Koskaan ei voi etukäteen tietää esimerkiksi sitä, kuinka kauan autolla ottaa aikaa siirtyä paikasta A paikkaan B. Parkkipaikan löytyminen voi myöskin osoittautua mahdottomasti. Näin ollen esim. Fuengirolan keskustassa käydessä on parasta olla matkassa kaksi henkilöä. Toinen voi ajaa autolla ympyrää sillä välin, kun toinen käy asioimassa.

Monessa paikassa joutuu vielä maksamaan käteisellä. Siihen on kyllä vaikea tottua. On jotenkin hölmöläisen hommaa käyttää käteistä. Ensin sitä pitää käydä nostamassa automaatilla. Kaupan henkilökunnasta täytyy jonkun laskea laskea rahat ja viedä ne pankkiin. Pankissa pitää jonkun toistaa laskutoimitus ja kirjata ne yrityksen tilille. Yksi syy käteisen käytölle on varmasti harmaa talous. Huijareitakin täällä on reilusti enemmän kuin Suomessa. Esimerkiksi ovellemme tuli mies, joka halusi tarkistaa kaasupulloja. Hänelle olisi pitänyt tietysti maksaa kaksisataa euroa. Onneksi emme menneet lankaan, mutta monet muut olivat.

Säässä lienee suurin ero Suomen ja Espanjan välillä. Täällä on edelleen hellekelejä, kun Suomeen on tulossa viikonlopuksi myrsky, jonka jälkeen lämpötila putoaa melkoisen alhaalle. Toisaalta täällä on myös sellaisia sääilmiöitä, joita Suomessa ei ole. Saharan hiekkamyrskyt ulottuvat välillä Espanjaan.

Saharasta ulottui hiekkamyrsky Espanjaan
Lämpimän lisäksi täällä on edelleen valoisaa kello yhdeksään saakka illalla. Päivä kyllä on jo alkanut lyhentyä täälläkin. Valoa riittää kuitenkin ihan toisella tavalla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti