torstai 30. elokuuta 2018

Käynti Paloma-puistossa kera käytännön harjoitusten


Laajensin lasten kanssa viikonloppuna vähän meidän reviiriä. Menimme käymään Benalmadenan puolella Paloma-puistossa. Se on valittu Euroopan 25 parhaan puiston joukkoon. Puisto on suosittu niin turistien kuin paikallisten joukossa. Puistoon on vapaa pääsy.

Luin jostain etukäteen, että siellä on yleensä hyvin pysäköintitilaa myös kesällä. Puiston lähistölle päästyämme lähdimme sattumalta etsimään parkkipaikkaa kiertämällä puistoa myötäpäivään, kun euron maksava tilava pysäköinti olisi ollut hetimmiten, jos olisi kiertänyt puistoa vastapäätä. Melkein täyden kierroksen tehtyämme huomasimme kadun varrella yhden auton mentävän kolon. Tämä tietysti vaati taskupysäköintiä. Totesin lapsille ääneen, että en ole kovin hyvä tässä, mutta kokeillaan, kun muutakaan ei ollut näköpiirissä. Tytär heti tokaisi minulle, että "Äiti älä sano noin, koska sitten et ainakaan onnistu, vaan ajattele, että totta kai se onnistuu". Eihän tuohon voinut vastata kuin, että olet ihan oikeassa. Vähän tuli sellainen hämmästynyt olo siitä, miten roolit yhtäkkiä vaihtuivat, mutta samalla olin "salaa" tyytyväinen, koska hän on selvästi kuunnellut, mitä olen hänelle itselleen joskus sanonut, kun hän on harjoitellut jotain asiaa. Menihän se auto siihen parkkiin muutaman "sahaamisen" jälkeen. Lopulta kyse taitaa olla vain harjoittelun puutteesta ja pitkästä autosta (5 m). Espoossa ei ole tarvinnut taskuun juuri pysäköidä, vaan on saanut ajaa suoraan ruutuun. Muutenkin uusimmat parkkiruudut ovat Espoossa yleensä "reilun kokoisia" verrattuna 80-luvulla tehtyihin ruutuihin tai moniin paikallisiin ruutuihin täällä.



Hikisen pysäköintipaikan etsimisen ja parkkeerauksen jälkeen aloitimme retken jäätelöillä ja veden ostolla. Ajattelin, että kokeilen hoitaa ostokset espanjaksi etenkin, kun epäilin, ettei iäkäs myyjä todennäköisesti osaa englantia. Jäätelötilauksesta kaksi kolmesta osui oikeaan. Ajattelin, että voin syödä sen yhden pieleen menneen valinnan itse "oppirahoina". Samalla tilasin kolme pientä vettä. Lopputuloksena oli yksi pieni vesi. Yritin tilata kahta lisää, mutta sain vain yhden lisää. Totesin annan asian olla, kun pärjäämme kahdella vedellä alkuun ihan hyvin. Sanoisin kyllä, että osasyynä saattoi olla myös se, ettei myyjä kuunnellut minua, vaan pyörähti heti kannoillaan etsimään ostoksia. Voi kuitenkin ajatella, että "harjoitus" oli suhteellisen onnistunut, kun saimme kuitenkin jäätelöä ja vettä ihan niin kuin oli tarkoituskin. Niin sanotusti "oikealla ajattelumallilla" sanoisin, ettei hullumpi suoritus😁. Lisää vain harjoittelua ja vähän kielitunteja.




Puistossa on vapaana eläimiä esimerkiksi joutsen, paljon muita erilaisia lintuja, kilpikonnia, kaloja ja pupujakin olisi pitänyt olla jossain, mutta me emme niihin törmänneet. Poikkeuksena tästä olivat aasit, jotka olivat aitauksessa.




Yritimme ruokkia kilpikonnia kurkun ja porkkanan palasilla. Lopputuloksena oli se, että sorsat keilasivat kilpikonnat mennen tullen ja veivät ruuat mennessään. Näihin ruokavalintoihin päädyimme, kun tuttavilta kuulimme jo aiemmin, että he olivat ruokkineet lintuja leipäpaloilla. Sen seurauksena iso lintuparvi oli lähtenyt seuraamaan heitä. Päätimme suosiolla jättää leivät kotiin tämän kuultuamme.




Puistoon oli istutettu paljon erilaisia kaktuksia.






Siellä oli myös pari kaunista lampea. Merenrantakaan ei ollut kaukana (n. 300 m päässä). Kävimme siellä retken lopuksi.




Isossa lammessa oli aivan hellyyttävän pieni kilpikonna. Se oli muovipussin päällä. Ehdimme jo pohtia, oliko se jäänyt siihen jumiin, kun se kiipesi pussin päältä alas ja lähti uimaan. Aika pian se tuli takaisin ja kiipesi takaisin pussin päälle lepäämään. Näköjään roskakin voi olla eläimelle hyödyllinen.


Kilpikonnan halkaisija oli noin 10 cm

Puistossa oli myös varjoisia alueita, joten kolmenkymmenen asteen helteessäkin se oli ihan viihtyisä paikka. Täytyy mennä joskus uudestaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti